Oli kohta jossa oli niin kuivaa
Että ei kyennyt enää suutaan sulkemaan
Koska tuntui kuin kahta hiekkapaperia yhteen hankaisi
Kuin nieluni seinämät olisivat karheaa kiveä
Oli kuolemankuivuus jossain kaukana
Se on vain niin kaukana nyt
Sillä minun vartalossani edelleen nestettä on
Kykenen uppoutumaan veteen
Juoksuttamaan sitä loputtomasti
Niin paljon sitä minulla on
Oli niin kuivaa että iho halkeili
Pyörrytti.
Heikotti.
Suututti.
Pelotti.
Pelotti hetken muuttuvan ikuisuudeksi.
Suun hitaasti vievän minulta hengen karheudellaan.
Oi, minua pelotti niin paljon.
Nyt kuivuus on minulle enää etäinen uni jonka kerran näin
Mutta vaikka vartalossani edelleen nestettä on
Minä pelkään mennä nukkumaan
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.