Oli kohta jossa oli niin kuivaa

Että ei kyennyt enää suutaan sulkemaan

Koska tuntui kuin kahta hiekkapaperia yhteen hankaisi

Kuin nieluni seinämät olisivat karheaa kiveä

 

Oli kuolemankuivuus jossain kaukana

Se on vain niin kaukana nyt

Sillä minun vartalossani edelleen nestettä on

Kykenen uppoutumaan veteen

Juoksuttamaan sitä loputtomasti

Niin paljon sitä minulla on

 

Oli niin kuivaa että iho halkeili

Pyörrytti.

Heikotti.

Suututti.

Pelotti.

Pelotti hetken muuttuvan ikuisuudeksi.

Suun hitaasti vievän minulta hengen karheudellaan.

Oi, minua pelotti niin paljon.

 

Nyt kuivuus on minulle enää etäinen uni jonka kerran näin

Mutta vaikka vartalossani edelleen nestettä on

Minä pelkään mennä nukkumaan